Vihdoin Zimbabwessa

Täällä sitä vihdoin ollaan. Afrikassa. Matkustin käytännössä koko keskiviikon päästäkseni Johannesburgiin, missä vietin aivan liian lyhyen yön lentokenttähotellissa. Jatkoin heti seuraavana aamuna matkaani Harareen, missä ystäväni asuu.
Lentomatka Johannesburgiin oli uuvuttava, vaikka onnekaasti sainkin istua hätäuloskäynnin kohdalla, mistä pääsin mieleni mukaan liikkeelle. Se ei silti tehnyt matkasta yhtään lyhyempää. Onneksi sain edes muutamaksi tunniksi ojentautua mukavalle sängylle pitkäkseni ennen kuin jatkoin matkaani Harareen.
Toinen aamu neljän herätys ei tuntunut yhtään helpommalta. Onneksi kuitenkin tulin kentälle ajoissa, sillä lennon aikataulu oli aikaistunut puolella tunnilla. Toisaalta lipuissani oli myös eri lentoyhtiö ja lennon numero kuin lähtevien lentojen taululla, minkä vuoksi jouduin hetken ihmettelemään, mille lähtöselvitystiskille menisin. Onneksi muistin edelleen katselleeni airafrican nettisivuja ja sen perusteella suunnistin heidän lähtöselvitykseensä, vaikka lipuissani luki hahn air. Onnekkaasti arvasin ensimmäisellä kerralla oikein ja pääsin lennolleni.
Muistan harkinneeni pitkään, voinko lentää afrikkalaisella halpalentoyhtiöllä. Hinta kuitenkin ratkaisi eikä minulla ole, ainakaan ensimmäisen lennon jälkeen, mitään pahaa sanottavaa airafricasta.
Olin etukäteen katsonut, että voin ostaa tarvitsemani viisumin Hararen lentokentäntältä. Virkailija ei ollut tainnut käsitellä montaa suomalaista minua ennen, sillä hän joutui pitkään selailemaan listaansa selvittääkseen mihin viisumikategoriaaan suomalaiset kuuluvat. Hän ei kuitenkaan kysellyt juuri mitään muuta kuin kauan aion oleilla maassa ja tämän jälkeen jän länttäsi viisumitarran passiini. Maksoin asianmukaiset 30 dollaria ja jatkoin matkaani.
Ystäväni oli siskonsa kanssa minua vastassa ja vaihdettuamme pikaisesti päälimmäiset kuulumiset suuntasimme autolle ja lähdimme ajamaan kohti heidän kotiaan. He kierrättivät minua jonkin verran matkalla Hararen toiselle puolelle, jotta näkisin edes vähän kaupunkia. Heidän sanojensa mukaan kaupunki on rapistunut lähes silmissä, sillä vain harvoilla on enää varaa pitää huolta kiinteistöistään. Huono taloustilanne näkyi myös teiden kunnossa. Lisäksi ilmeisesti poliisi pysäytti meidät matkalla ja vaati rahaa maksamattomasta lupamaksusta. Pitkien neuvotteluiden jälkeen hinta putosi 40 dollarista 20 dollariin ja siitäkin ystäväni mukaan osa meni poliisien omaan taskuun, sillä lopulta meitä oli kehoitettu maksamaan sen verran kuin meillä oli.
Päästyämme vihdoin ystäväni kotiin löhöilimme loppupäivän. Ulkona oli mielyttävän lämmin, joten istuin muutaman tunnin puutarhassa kirjaa lukien ja ystäväni kanssa jutellen. Huomenna lähdemme paremmalla ajalla katsomaan Hararen nähtävyyksiä.