Teetä puutarhassa

Keskiviikkona tarkoituksenamme ei ollut tehdä mitään erityistä. Kotona netti ei toiminut ja aamulla sähkötkin olivat poikki, joten kovin erityistä ei olisikaan voinut tehdä. Ystäväni äiti oli eilen suositellut, että piipahtaisimme käsityöläismarkkinoilla, joten ajoimme sinne aamupalan jälkeen. Markkina-alue oli pieni eikä myyjiä ollut montaa. Tarjolla oli kuitenkin tuotteita laidasta laitaan, portugalilaisia leivonnaisia, etiopialaista ruokaa ja joitan käsitöitäkin. Kiersimme nopeasti paikan ympäri ja ulos lähtiessämme ostimme lasilliset inkivääriolutta, sillä en ollut ennen maistanut sitä. Inkiväärillä maustettua simaa sanoisin. Palatessamme autolle vilkaisimme sisään viereisestä portista ja huomasimme saapuneemme hurmaavaan puutarhaan. Siellä täällä oli pöytiä, joissa asiakkaat istuivat nauttimassa brunssia. Vilkaistuamme peremmälle totesimme, että tänne on pakko palata iltapäivällä.
Kävimme tämän jälkeen nopeasti ostamassa eväät huomista villieläinseikkailua varten. Ystäväni halusi samalla näyttää minulle kaupungin suurimman ostoskeskuksen. Täällä ostoskeskukset ovat enemmän ostoskyliä. Kaupat ovat rakennuksissa ja niiden välillä kulkee kävelykatuja. Kauppakeskus oli melkein autio, ystäväni pohti tämän mahdollisesti johtuvat yhä huononevasta taloustilanteesta. Uskomatonta, miten poliittisilla päätöksillä voidaan ajaa maa polvilleen ja pakottaa kansalaiset lähtemään joukottain ulkomaille töiden perään.
Palasimme tämän jälkeen takaisin puutarhakahvilaan, jossa olimme olleet aiemmin. Voi mikä nautinto. Omistajat olivat todella miettineet, mitä olivat tehneet. Pöydät olivat juuri sopivalla etäisyydellä toisistaan, jotta viereisen pöydän keskusteluita ei kuullut. Tarjolla oli monenlaisia eri virvokkeita ja leivonnaisia, jotka kaikki näyttivät olevan tuoreita ja paikanpäällä valmistettuja. Mitään ei ollut vitriinissä valmiina esillä kuivumassa vaan kaikki tuotiin keittiöstä pöytään. Minun oli pakko saada teetä ja skonssi ja ystäväni tilasi kahvin ja kakun. Istuimme puutarhassa koko iltapäivän jutellen ja nauttien auringonvarjon tuomasta suojasta. En ole ehkä ikinä ollut yhtä kauniissa kahvilassa. Jopa tarjoilu oli loppuun asti mietitty ja aterimet tulivat käärittyinä kankaiseen lautasliinaan. Olisimme molemmat voineet istua siellä ikuisuuksia, mutta jouduimme viimein lähtemään kun kahvilaa neljän jälkeen alettiin sulkea.