Viimeisten päivien rumbaa
Mietin tällä viikolla, miksi olen niin innoissani lähdössä palkattomaan harjoitteluun ulkomaille. Vannoin aloittaessani amk opinnot, etten ryhtyisi moiseen. Mielestäni jokaisen kuuluisi saada työstään rahallinen korvaus, ellei kyseessä ole selkeästi vapaaehtoishomma, jolloin sitä voi tehdä silloin kun sattuu huvittamaan. Nyt vain tuntui sille, että oli aika lähteä hetkeksi katsomaan, mille maailma näyttää keski-Euroopassa.
Tajusin, että olen vuodesta 2003 alkaen viettänyt vähintään muutaman kuukauden vuodesta ulkomailla. Lukuvuoden 2003-2004 vietin vaihto-oppilasvuottani Belgiassa. 2005, 2007 ja 2009 olin kesätöissä ulkomailla ja siinä välissä 2008 Erasmus-vaihdossa Belgiassa. 2010-2011 asuin Uudessa-Seelannissa, Kolumbiassa ja Ruotsissa melkein puoli vuotta kussakin maassa. Palattuani Malmöstä takaisin Suomeen olen vain reissannut, välillä toki pitkiäkin aikoja kuten viime keväänä kuukauden Kiinassa. Matkustaminen on toki todella hauskaa, muttei kuitenkaan ollenkaan samanlaista kuin pidempään ulkomailla asuminen. Ehkä alkoi jo olla aika lähteä jälleen hetkeksi maailmalle miettimään, mitä sitä haluaisikaan elämällään tehdä. (Toki Helsingin Sanomien hyvin luotettavan testin mukaan elän lähes 90-vuotiaaksi, joten ei tässä vielä mikään kiire ole.) Tai ehkä minulla vain on parantumattomasti levottomat jalat, jotka vetävän minua kokeilemaan jotain muuta kuin rutiininomaista arkea.
Kun vihdoin alkaa näyttää sille, että kaikki olisi jo hoidettu putkahtaa aina esiin muutama sata pikkuasiaa, jotka ovat pääseet unohtumaan kaiken muun tarpeellisen keskellä. Toivon vain, että olen muistanut hoitaa kaikki olennaisimmat... palaan kuitenkin Suomeen välipäiviksi, joten ehdin silloin vielä hoitaa kaikki unohtuneet asiat ja kaivaa laatikoitten kätköistä mukaani tarpeelliseksi havaittuja aarteita.
Oman asunnon vuokraus on, mitä luultavammin hoidettu. Ainakin olen ollut aktiivisesti yhteydessä tulevaan vuokralaiseeni. Vuokrasopparia ei toki voi allekirjoittaa ennen kuin hän pääsee itse Suomeen, mutta olen luonnostellut sopivan pohjan ja siinä on jo oma allekirjoituksen. Brysselissäkin on huone, jonne mennä. Olen jo alustavasti tutkinut puhelinliittymien hintoja Belgiassa, mutta ehkä valitsen vain helpoimman tien ja otan helpoimmin saatavilla olevan prepaid liittymän. Näin ainakin latausseteleitä olisi helpommin saatavilla ja voisin käyttää liittymääni helpoiten. Katsellaan, jahka pääsen perille lauantaina. Kaikki liikkeet taitavat toki olla kiinni sunnuntaina, joten todennäköisesti seikkailen kaupungissa muutaman päivän ilman paikallista liittymää. Kuten sanottu turha etukäteen stressata, ehtii sitä myöhemminkin.
Sain kuin ihmeen kaupalla myös hoidetuksi harjoitteluun liittyvät paperit kuntoon. Ainakin uskoisin niin, sillä sain apurahapäätöksen sähköpostiini. Huvittavaa kyllä, sain apurahapäätöksen jo ennen kuin olin edes täyttänyt kaikkia Erasmus-harjoitteluun liittyviä papereita. Ehkäpä kv-toimistolla kyllästyttiin odottamaan ja päätettiin laittaa rattaat pyörimään, jotta saisin apurahani ennen kuin harjoittelu on ohi. Vielä kun muistasi palatessa täyttää vaadittavat lomakkeet. (En tiedä, miten hyvää esimerkkiä näytän tuleville harjoittelijoille tällä menolla.)
Tässä vielä viimeisten päivien kunniaksi yritän huomenna tehdä lukukauden viimeisen tentin. Jos se menee läpi, olen suorittanut yli puolet insinööritutkinnostani. Noh, sen näkee huomenna. Listalla on vielä pakkausta ja tavaroiden selvittelyä... veikkaan, että pakkailen tavaroitani vielä siinä vaiheessa kun autoa jo käännetään pihalla, jotta päästäisiin lähtemään. Niinhän siinä aina käy.
Tajusin, että olen vuodesta 2003 alkaen viettänyt vähintään muutaman kuukauden vuodesta ulkomailla. Lukuvuoden 2003-2004 vietin vaihto-oppilasvuottani Belgiassa. 2005, 2007 ja 2009 olin kesätöissä ulkomailla ja siinä välissä 2008 Erasmus-vaihdossa Belgiassa. 2010-2011 asuin Uudessa-Seelannissa, Kolumbiassa ja Ruotsissa melkein puoli vuotta kussakin maassa. Palattuani Malmöstä takaisin Suomeen olen vain reissannut, välillä toki pitkiäkin aikoja kuten viime keväänä kuukauden Kiinassa. Matkustaminen on toki todella hauskaa, muttei kuitenkaan ollenkaan samanlaista kuin pidempään ulkomailla asuminen. Ehkä alkoi jo olla aika lähteä jälleen hetkeksi maailmalle miettimään, mitä sitä haluaisikaan elämällään tehdä. (Toki Helsingin Sanomien hyvin luotettavan testin mukaan elän lähes 90-vuotiaaksi, joten ei tässä vielä mikään kiire ole.) Tai ehkä minulla vain on parantumattomasti levottomat jalat, jotka vetävän minua kokeilemaan jotain muuta kuin rutiininomaista arkea.
Kun vihdoin alkaa näyttää sille, että kaikki olisi jo hoidettu putkahtaa aina esiin muutama sata pikkuasiaa, jotka ovat pääseet unohtumaan kaiken muun tarpeellisen keskellä. Toivon vain, että olen muistanut hoitaa kaikki olennaisimmat... palaan kuitenkin Suomeen välipäiviksi, joten ehdin silloin vielä hoitaa kaikki unohtuneet asiat ja kaivaa laatikoitten kätköistä mukaani tarpeelliseksi havaittuja aarteita.
Oman asunnon vuokraus on, mitä luultavammin hoidettu. Ainakin olen ollut aktiivisesti yhteydessä tulevaan vuokralaiseeni. Vuokrasopparia ei toki voi allekirjoittaa ennen kuin hän pääsee itse Suomeen, mutta olen luonnostellut sopivan pohjan ja siinä on jo oma allekirjoituksen. Brysselissäkin on huone, jonne mennä. Olen jo alustavasti tutkinut puhelinliittymien hintoja Belgiassa, mutta ehkä valitsen vain helpoimman tien ja otan helpoimmin saatavilla olevan prepaid liittymän. Näin ainakin latausseteleitä olisi helpommin saatavilla ja voisin käyttää liittymääni helpoiten. Katsellaan, jahka pääsen perille lauantaina. Kaikki liikkeet taitavat toki olla kiinni sunnuntaina, joten todennäköisesti seikkailen kaupungissa muutaman päivän ilman paikallista liittymää. Kuten sanottu turha etukäteen stressata, ehtii sitä myöhemminkin.
Sain kuin ihmeen kaupalla myös hoidetuksi harjoitteluun liittyvät paperit kuntoon. Ainakin uskoisin niin, sillä sain apurahapäätöksen sähköpostiini. Huvittavaa kyllä, sain apurahapäätöksen jo ennen kuin olin edes täyttänyt kaikkia Erasmus-harjoitteluun liittyviä papereita. Ehkäpä kv-toimistolla kyllästyttiin odottamaan ja päätettiin laittaa rattaat pyörimään, jotta saisin apurahani ennen kuin harjoittelu on ohi. Vielä kun muistasi palatessa täyttää vaadittavat lomakkeet. (En tiedä, miten hyvää esimerkkiä näytän tuleville harjoittelijoille tällä menolla.)
Tässä vielä viimeisten päivien kunniaksi yritän huomenna tehdä lukukauden viimeisen tentin. Jos se menee läpi, olen suorittanut yli puolet insinööritutkinnostani. Noh, sen näkee huomenna. Listalla on vielä pakkausta ja tavaroiden selvittelyä... veikkaan, että pakkailen tavaroitani vielä siinä vaiheessa kun autoa jo käännetään pihalla, jotta päästäisiin lähtemään. Niinhän siinä aina käy.
Kommentit
Lähetä kommentti