Brysselin nähtävyyksillä
Olin käynyt Brysselissä useasti ennenkin, joten en enää jaksa monien muiden tavoin innostua esimerksi Gran Place'in näkemisestä. Siellähän se on jo satoja vuosia kököttänyt. On toki hienoa, että siitä on kaikki nämä vuoden onnistunuttu pitämään niin hyvää huolta, että se nykyisin luokitellaan Unescon maailmanperintökohteeksi. Onhan se tietysti näkemisen arvoinen erityisesti iltaisin kauniisti valaistuna, mutta ehkä itse suuntaisin enemmin jonnekin missä en ole ennen ollut.
Kierrätin siskoani keskustassa tammikuun alussa pienessä vesisateessa, eikä vesisade pettänyt nytkään kun ystäväni oli viime viikonloppuna täällä käymässä. Jos jotain voin siis vierailijoilleni taata on perin belgialainen sade. Siskoni oli halitoitunut kaupungin vanhoista rakennuksista, kaverini ei muitanut edellisestä Brysselin vierailustaan mitään. Selkeästi kaupunkiin voi suhtautua monin tavoin. Itse olen edelleen sitä mieltä, että Belgiassa on monia paljon viehättävimpiä kaupunkeja ja Brysselin voi hyvillä mielin ohittaa, mikäli tänne suuntaa. Onhan Brysselissä puolensa, kun täällä kerran asun. Ainakin isossa kaupungissa on aina jotain tekemistä. Ja saahan täältä maailman parasta suklaata ja belgialaisia vohveleita.
Kierrätin ystävääni Parlamentariumissa, minne vein siskonikin. Euroopan parlamentin vierailijakeskus on erittäin perusteellinen tapa perehtyä EU:n toimintaan ja historiaan. Vaikka se ei ole laaja tietoa on aivan liikaa, jotta kaikkea pystyisi näkemään kerralla. Nyt kahden kerran jälkeen olen jaksanut mielestäni riittävissä määrin perehtyä näyttelyn ensimmäiseen kerrokseen. Toisen kerroksen läpi olen nyt kävellyt kahdesti. Ehkä ensi kerralla painelen suoraan toiseen osaan, sillä olen itselleni riittävän syvällisesti perehtynyt EU:n historiaa ja laajentumista käsittelevään näyttelyosioon.
Paljon helpommin lähestyttävä oli sen sijaan Brysselin maamerkki Atomium. Rauta-atomin malli, joka pystytettiin vuoden 1958 maailmannäyttelyä varten. En ollut koskaan ennen käynyt siellä, sillä se on selkeästi keskusta-alueen ulkopuolella ja sinne menee suorallakin metrolla puolisen tuntia keskustasta. Vilkuilin nettisivuilta, että Atomiumin korkeimmasta elektronista olisi hienot näkymät Brysseliin. Ainakin silloin kuin pilvet eivät roiku lähes maassa asti, kuten nyt kun menimme ystäväni kanssa sinne. Noh, kaikkea ei voi saada.
Näyttely koostuu siis kahdesta osasta, ensin pääsee nousemaan Atomiumin korkeimpaan kohtaan katselemaan maisemia ja sen jälkeen voi monia portaita nousten ja laskeutuen kiertää muissa elekroneissa olevan näyttelyn. Pysyvä näyttely esittelee monumenttia ja vuoden 1958 maailman näyttelyä. Vaihtuvassa näyttelyssä oli tällä hetkellä esittely Brysselin arkkitehtuurista. Pidin kovasti vierailusta. Ehkä jo senkin vuoksi, että tiesin Atomiumin olevan yksi Brysselin kuuluisimmista maamerkeistä. Olihan se myös kaunis ja erikoinen. Lisäksi olimme siellä riittävän myöhään nähdäksemme sen valaistuna auringon laskettua.
Kierrätin siskoani keskustassa tammikuun alussa pienessä vesisateessa, eikä vesisade pettänyt nytkään kun ystäväni oli viime viikonloppuna täällä käymässä. Jos jotain voin siis vierailijoilleni taata on perin belgialainen sade. Siskoni oli halitoitunut kaupungin vanhoista rakennuksista, kaverini ei muitanut edellisestä Brysselin vierailustaan mitään. Selkeästi kaupunkiin voi suhtautua monin tavoin. Itse olen edelleen sitä mieltä, että Belgiassa on monia paljon viehättävimpiä kaupunkeja ja Brysselin voi hyvillä mielin ohittaa, mikäli tänne suuntaa. Onhan Brysselissä puolensa, kun täällä kerran asun. Ainakin isossa kaupungissa on aina jotain tekemistä. Ja saahan täältä maailman parasta suklaata ja belgialaisia vohveleita.
Kierrätin ystävääni Parlamentariumissa, minne vein siskonikin. Euroopan parlamentin vierailijakeskus on erittäin perusteellinen tapa perehtyä EU:n toimintaan ja historiaan. Vaikka se ei ole laaja tietoa on aivan liikaa, jotta kaikkea pystyisi näkemään kerralla. Nyt kahden kerran jälkeen olen jaksanut mielestäni riittävissä määrin perehtyä näyttelyn ensimmäiseen kerrokseen. Toisen kerroksen läpi olen nyt kävellyt kahdesti. Ehkä ensi kerralla painelen suoraan toiseen osaan, sillä olen itselleni riittävän syvällisesti perehtynyt EU:n historiaa ja laajentumista käsittelevään näyttelyosioon.
Paljon helpommin lähestyttävä oli sen sijaan Brysselin maamerkki Atomium. Rauta-atomin malli, joka pystytettiin vuoden 1958 maailmannäyttelyä varten. En ollut koskaan ennen käynyt siellä, sillä se on selkeästi keskusta-alueen ulkopuolella ja sinne menee suorallakin metrolla puolisen tuntia keskustasta. Vilkuilin nettisivuilta, että Atomiumin korkeimmasta elektronista olisi hienot näkymät Brysseliin. Ainakin silloin kuin pilvet eivät roiku lähes maassa asti, kuten nyt kun menimme ystäväni kanssa sinne. Noh, kaikkea ei voi saada.Näyttely koostuu siis kahdesta osasta, ensin pääsee nousemaan Atomiumin korkeimpaan kohtaan katselemaan maisemia ja sen jälkeen voi monia portaita nousten ja laskeutuen kiertää muissa elekroneissa olevan näyttelyn. Pysyvä näyttely esittelee monumenttia ja vuoden 1958 maailman näyttelyä. Vaihtuvassa näyttelyssä oli tällä hetkellä esittely Brysselin arkkitehtuurista. Pidin kovasti vierailusta. Ehkä jo senkin vuoksi, että tiesin Atomiumin olevan yksi Brysselin kuuluisimmista maamerkeistä. Olihan se myös kaunis ja erikoinen. Lisäksi olimme siellä riittävän myöhään nähdäksemme sen valaistuna auringon laskettua.
Kommentit
Lähetä kommentti