Kielitaito, mikä rikkaus

Hymyilen eilen mennessäni nukkuumaan. Olin muutaman tunnin sisään käynyt moninaisia keskusteluita viidellä eri kielellä. Harvoin täälläkään koen olevani näin kansanvälinen. Valtaosa tutuistani Brysselissä on muita suomalaisia, jopa siinä määrin, että välillä unohdan olevani ulkomailla. Kuuntelen aamuisin suomalaista radiokanavaa, vietän päiväni toimistolla kirjotaen ja puhuen suomeksi. Tämän lisäksi vietän töiden jälkeen aikaa muiden suomalaisten kanssa. Mikäs siinä, ainakin ympärilläni on ihmisiä joiden kanssa on mukava viettää aikaa, kansallisuudesta viis.

Kävin eilen kahdessa eri tapahtumassa. Ensin kestäviin sijoituksiin liittyvässä tapahtumassa Göteborgin aluetoimistossa ja sen jälkeen Brexit (Britannian ero EU:sta) tapahtumassa. Göteborgin toimisto oli hyvin skandinaavinen, vaaleine pintoineen ja uusine kalusteineen. Huomasin vaistomaisesti alkavani puhua ruotsia kaikille, jotka lähestyivät minua. Mukava huomata, että jostain mieleni sopukoista vielä löytyy niin montaa sanaa ruotsia, että kykenen ainäkin lätisemään turhanpäiväisiä small talk kohteliaisuuksia. Tapahtuma oli todella mielenkiintoinen ja herätti uteliaisuuteni. En ollut ennen ajatellut, että julkishallinnon toimijat voisivat etsiä rahoittajia vain ympäristöystävällisiin ja kestävän kehityksen mukaisiin hankkeisiinsa, ja että tämä olisi yhä suositummaksi muuttuva rahoituksen malli. Tarvinnee perehtyä aiheeseen tarkemmin.

Jatkoin tästä pohjoismaisesta kliinisyydestä Britanniaa käsittelevään iltatapahtumaan. Toimisto muistutti jälleen omistajaansa, kotoisaa mutta hieman nuhjuinen toimisto, jossa oli harmaa kokolattiamatto. Tapahtumasta ei nousut esiin mitään itselleni täysin ennen kuulumatonta, mutta tapahtuman jälkeen oli cocktail-tilasuus, mikä brittien tyyliin tarkoitti olutta. Tarjolla ollut olut oli toki belgialaista, täällä kun kerran ollaan. Siemailimme toimistoni toisen harjoittelijan kanssa olutta ja juttelimme mukavia suomeksi. Onneksi joukko muita harjoittelijoita oli aloitteellisempia ja he lyöttäytyivät viereemme vaihtamaan kuulumisia englanniksi. Pääsin jopa väittelemään iästäni, sillä uudet tulijat eivät olleet uskoa, että olin jo kolmekymmentä. Heidän mielestään näytin useamman vuoden nuoremmalta. Mikäs siinä, en pahoittanut mieltäni.

Kävin vielä ystäväni kanssa kahvilla lähelläni olevassa hipster paikassa. Baarin erikoisuus ovat erilaiset gin & tonicit, mutta tyydyimme teehen ja kaakaoon. On aina mukavaa saada pientä vertaistukea omiin pohdintoihinsa. Olen aktiivisesti hakenut töitä useamman vuoden ja olenkin ottanut vastaan myös lyhyitä pätkätöitä erityisesti Helsingistä, sillä olen halunut kartuttaa työkokemustani. Tämän seurauksena olen kuitenkin elänyt useamman vuoden todella epävakaata elämää, koskaan ei tiedä mistä itsensä muutaman kuukauden kuluttua löytää. Jotenkin alan jo alistua siihen, että tätä elämäni nyt on. Jatkuvaa epävarmuutta ja alati vaihtuvia ihmissuhteita. Juuri kun ehtii tottua yhteen kotiin ja työhön, siirrynkin jo seuraavaan. On kuitenkin mukavaa voida toisinaan jakaa omaa väsymystään toisen samassa tilanteessa olevan ihmisen kanssa. Vaikeahan minun on ymmärtää ystäviäni, jotka suunnittelevat perheasunnon ostamista lähiöstä tai miettivät lasten hankintaa, sillä en ole ikinä sellaista arkea elänyt. Vastaavasti huomaan, etteivät ystäväni aina ymmärrä, miten väsyttävää on jatkuvasti elää epävarmuudessa, tilanteessa missä on vaikeaa jollei mahdotonta suunnitella elämäänsä muutamaa kuukautta pidemmälle.

Virkistäytyneenä pienestä tukihetkestä, palasin kotiin. Jaan tällä hetkellä taloni belgialaisen vuokraemäntäni ja hänen perheensä ja neljän kämppikseni kanssa. Toinen espanjalaisista kämppiksistäni muutti Portugaliin viime viikon loppuna, ja hänen tilalleen muutti tsekkityttö. Tämän lisäksi minulla on saksalainen, espanjalainen ja kreikkalainen kämppis. Vuokraemäntäni, perheineen asuu kahdessa ensimmäisessä kerroksessa ja minä ja kämppikseni kolmessa ylimmässä kerroksessa. Laitoin keittiössä ruokaa espanjalainen kämppikseni jäi seurakseni juttelemaan. Vaikka olen onnellisesti unohtanut paljon joskus osaamastani espanjasta, ei tämä kämppistäni haittaa. Hän juttelee kanssani mielellään espanjaksi, sillä hnen englannin ja ranskantaitonsa ovat rajalliset. Hänen siirryttyä jatkamaan opiskeluitaan juttelin hetken vielä saksalaisen kämppikseni kanssa englanniksi ja kreikkalaisen kämppikseni kanssa ranskaksi.

Mikä rikkaus, että osaan useaa kieltä ja voin täällä saman päivän aikana puhua kaikkia osaamiani kieliä. Olen keskustellut ruotsalaisen kanssa heidän toimistotiloistaan, englantilaisen kanssa Brysselin kansainvälisyydestä, suomalaisen kanssa työnhausta, espanjalaisen kanssa Suomen ja Espanjan surkeasta taloustilanteesta ja kreikkalaisen ja saksalaisen kanssa päiväni kulusta. Tiedän, että tämän jälkeen paluu  ei niin monikulttuuriseen Suomeen voi melko kummalliselta.