Kotona

Liegen remontin jälkeen avatussa taidemuseossa.

Ensimmäiset kolme viikkoa ovat jo melkein takana ja jatkuvasta sateesta huolimatta olen tyytyväinen päätökseeni palata takaisin Brysseliin. Työkaverini ovat ottaneet minut hyvin vastaan ja on mukavaa tutustua uusiin paikkoihin Brysselissä, kun arkielämä on pysynyt lähes ennallaan. Oman lisänsä ovat tuoneet heti toisella viikolla Pariisiin suuntautunut opintomatka ja käynti host perheeni luona Liegessä. Brysselissä on toki varjo puolensa ja kaupunki elää edelleen maaliskuisten iskujen jälkitunnelmissa. Viime viikonloppuna pidätettiin useampi henkilö uusien iskujen suunnittelusta. Uusien iskujen uhka on siis todellinen, mutta päätin jo maaliskuussa, etten aio elää kotikaupungissani katsellen olkani ylitse ja arkaillen kaikkia mahdollisia vaarapaikkoja. Paljon todennäköisempää on, että jään humalaisen kuskin yliajamaksi. Täällä kun ei aina tunnuta suhtautuvan yhtä tarkasti promillerajoihin kuin Suomessa.

Kesäinen tunnelma Pariisissa

Seinen vesi oli edelleen korkealla.

Pääsin siis toisella työviikollani opintomatkalle Pariisiin. Teimme vierailun Pariisin lähetystöön, jossa meille oli puhumassa usea lähinnä energia-alan asiantuntija. Päivä oli todella antoisa ja lähetystön tilat Pariisissa olivat todella kauniit ja hyvällä paikalla Seinen rannalla. Olimme onnekkaita, ettei tuona päivänä satanut. Joen pinta oli kuitenkin edelleen todella korkealla, vaikka se olikin jo laskenut ennätyskorkeudesta merkittävästi. Ehdimme esitysten jälkeen kävellä hetken ja suuntasimme muiden matkalla mukana olleiden harjoittelijoiden kanssa Louvren suuntaan. Mikäs siinä Pariisin katuja kävellessä, kun aurinko paistoi lämpimästi.

Belgiassa sen sijaan säät eivät todellakaan ole suosineet. Koko ensimmäisen viikon täällä kaupungin yllä leijui tiheä sumu ja nyt sen hälvettyä lähes joka päivä on satanut. Toisinaan rajummin, niin että kadut tulvivat. Itsekin jouduin kotimatkan varrella kahlaamaan liikenneympyrän halki kun ukkoskuuron jälkeen sadevesi tulvi kaduilla. Onneksi harvana päivänä on satanut koko päivää, joten olen yleensä päässyt kuivana töihin ja takaisin kotiin.

Ei Brysselissäkään aina sada.

Tilasin jopa työmatkaa nopeuttaakseni Villo-kortin. Kortin, jolla voin käyttää Brysselin kaupunkipyöriä. Olen nyt parina aamuna rohkaistunut ajamaan sekavan liikenteen seassa, sillä pyörällä laskettelee mukavasti lähes koko matkan alamäkeä kotoani Ixellesistä Euroopan komission ja neuvoston rakennusten luo muutaman kilometrin päähän. Parhaiten selviän kun seuraan muita pyöräilijöitä, sillä säännöt tuntuvat olevat hieman erilaiset kuin Suomessa. Teissäkin on yllättäviä kuoppia ja irtonaisia kiviä eikä pyörätietä juuri ole. Joten ajaessa kannattaa olla tarkkana. Mutta ainakin näistä parista aamusta olen selvinnyt hengissä ja luulen, että mikäli sateet vielä joskus väistyvät on kaupunkipyörällä mukava ajaa vaikka johonkin hieman kauempana olevaan puistoon nauttimaan auringosta.

Kasvi on innostunut kukkimaan.

Huomaan, että koen nyt olevani enemmän kotonani täällä kuin aikaisemmin. Kuten viimeksi sanoin, tällä kertaa koen olevani täällä pysyvämmin. Kävin esimerkiksi ostamassa kukkamultaa, jotta sain hyvin kasvamaan lähteneet kasvini istutettua kunnolla ruukkuihin. En ole omistanut huonekasvejakaan muutamaan vuoteen, sillä niiden muuttaminen ja vähän ajan päästä toisaalle vieminen on tuntunut täysin turhalta. Toisaalta kaipaan myös monia asiota Suomesta, mutta niin kauan kun täällä on töitä ja Suomessa ei, jään mieluummin tänne. Ainakaan en ole täysin vieraassa maassa ja olen saanut Brysselissä uusia ystäviä, jotka ovat täällä pysyvämmin. Toki olen riemuissani siitä, että pääsen käymään Suomeen elokuun ensimmäisellä viikolla. Suomen kesää ei voita mikään.