Takaisin Brysselissä

Aloitin uudessa työssäni Suomen pysyvässä EU edustossa kesäkuun 1. päivä. Tähän asti kaikki on mennyt hyvin, mutta paljon on vielä opittavaa. Tällä kertaa työskentelen EU:n maa- ja metsätalousasioiden parissa, mistä tulee varmasti mielenkiintoista, mutta opittavaa on todella paljon. Lainsäädäntö ja oikeastaan kaikki muukin on uutta. Toisaalta olisi varmasti tylsää, jos ensimmäisestä viikosta alkaen kaikki olisi tuttua enkä pääsisi oppimaan mitään uutta.

Lähdin tällä kertaa Brysseliin kahden täyden matkalaukun kanssa, vaikka olin jättänyt kaupunkiin jo yhden suuren kassillisen tavaraa. Raahasin tänne mm. teepannuni, joka ei ole mitenkään välttämätön. Jotenkin tämä toinen puoli vuotta tuntui paljon vakituisemmalta muutolta kuin ensimmäinen puoli vuotta vaikkei tämäkään pysyvä paikka ole. En kuitenkaan joutunut vaihtamaan asuntoa ja työpaikkakin on samalla suunnalla kuin edellinen työpaikkani. Joten vaikka työ onkin uusi, niin muutoin elämä täällä ei muutu merkittävästi. Osa tuntemistani harjoittelijoista on kuitenkin lähtenyt tai lähdössä melko pian. Tarvitsisi siis jaksaa aktiivisesti tutustua uusiin ihmisiin. Onneksi sentään minulla on muutamia tuttuja, jotka ovat täällä pysyvämmin, sillä harjoittelijat vaihtuvat täällä melkoisella tahdilla. Osa on täällä vain 3kk ja monet puoli vuotta. Tämän vuoksi keväälläkin tuntui sille, että juuri kun ehtii tutustua ihmisiin nämä jo palaakin takaisin Suomeen.

Sain siis vanhan huoneeni takaisin, mistä olen todella iloinen, sillä kämppäkaverini ovat mukavia ja asuntoni sijaitsee hyvällä paikalla. Muutoinkin alan olla melko kyllästynyt muuttamaan puolivuosittain. Olin talvella sisustanut huoneeni itseäni miellyttäväksi. Kävin tästä huolimatta Ikeassa heti ensimmäisenä viikonloppuna, ja ostin mm. lisää säilytyslaatikoita ja muutaman pikkuesineen, joiden ostamista olin miettinyt jo aiemmin. Olen varma, että koko muukin kaupunki oli lapsineen Ikeassa kanssani. Lauantain ei todellakaan olen hyvä päivä täällä tehdä ostoksia, sillä työpäivät ovat pitkiä ja kaupat menevät viikolla aikasin kiinni. Tämän vuoksi kaikki ryntäävät ostoksille lauantaina. Viimeksi tammikuussa alennusmyyntien aikaan keskustassa ihmiset jonottivat ulkona päästäkseen sisään täysiin liikkeisiin.

Armeja partioi edelleen Ikean edessä, mutta esimerkiksi kasseja ei enää tarkistettu järjestelmällisesti kaikilta asiakkailta. Tuntuu, että ihmiset alkavat pikkuhiljaa palata takaisin arkeen ja iskujen jälkeen todella kireät turvajärjestelyt ovat lieventyneet merkittävästi. Toki sotilaita ja poliiseja on edelleenkin kaduilla, mutta toisaalta niin oli jo ennen iskujakin. Täällä tiedetään hyvin, ettei katupartioinnilla pystytä ehkäisemään iskuja, mutta uskoisin, että se luo ihmiselle turvallisuuden tunnetta.

Olen ensimmäisten työviikojen aikana päässyt mukaan mitä ihmeellisimpiin tapahtumiin. Onneksi työkaverini jaksavat selittää minulle asioita, kuten mitä kaikki eri kokoukset ovat ja mistä niissä puhutaan. Pääsen nyt seuraamaan monia erilaisia valmistelevia kokouksia, joissa jäsenmaat keskustelevat tulevista säädöksistä. Ensimmäisten viikkojen jälkeen ainakin voin sanoa viihtyneeni todella hyvin ja lähimmät työkaverini ovat ottaneet minut todella hyvin vastaan. Töissäni tulijoita ja lähtijöitä on jatkuvasti, joten uskoihin, että ihmiset ovat tottuneet ottamaan vastaan uusia työntekijöitä. Toisaalta kaikilla on niin kiire, että toisinaan joudun muistuttamaan olemassa olostani. Mutta jahka jaksan itse aktiivisesti kysellä on osallistua, olen varma, että saan tästä työkokeilusta paljon irti.

Tähän asti kaikki on siis mennyt hyvin ja olen tyytyväinen päätökseeni palata takaisin Brysseliin. Pienenä ongelma tulee kesän aikana varmasti olemaan, että huonosti eristetty huoneeni tulee aurinkoisina päivinä muuttumaan saunaksi. Onneksi sain lainattua tuulettimen, jonka toivon auttavan edes vähän.