Epäilyksen hetki

Suklaakaupan upea julkisivu

Hieman pidemmän matkan tehnyt reppunikin palasi juhannusreissulta viime keskiviikkona. Ensi kerralla tarvitsee muistaa ottaa kaikki välttämättömät ja arvokkaimmat esineet talteen ennen kuin luovun repustani. Onneksi lentoyhtiö ja matkavakuutus molemmat korvaavat tavarat, jotka jouduin ostamaan repun jäätyä matkasta.

Viime viikkoinen paluu Brysseliin pisti miettimään omia valintojaan. Melkoinen tuskien taival päästä takaisin sateiseen ja ajoittain myös kolkon tuntuiseen kaupunkiin. Kaikkea kummaa sitä elämässään tekeekin. Hieman ehkä outoa palata vapaaehtoisesti takaisin kaupunkiin, jossa on ollut terrori-isku ja poliisit ja armeja partioivat kaduilla. Toisaalta koen Suomessa etten oikein kuulu sinnekään. Nautin siitä, että voin helposti palata takaisin kotiini ja tavata ystäviäni ja perhettäni. (Saanen toki huomauttaa, että matka on yhtä pitkä myös toiseen suuntaan. Tervetuloa kylään siis.) Ainakin nyt minusta tuntuu, ettei kannata palata takaisin samoihin ympyröihin Suomeen etsimään turhaan töitä, jotka eivät vastaa koulutustani ja urahaaveitani. En nyt vanno, että täältäkään löytäisin unelmaani, mutta ainakin haluan nyt katsoa mitä Brysselillä tai oikeastaan, millä hyvänsä muulla maalla kuin Suomella on annettavanaan. Kun on tarpeeksi pitkään hakannut päätään samaan seinään, on ehkä aika vaihtaa maisemaa. Joten kuten totesin muutama viikko sitten, olen nyt kotona Brysselissä.

Mont des arts ja kaupungintalon torni

Mont des arts

En siis missään nimessä kadu päätöstäni, vaikka takana on sateisin koskaan mitattu kesäkuu ja kämppikset ovat toisinaan hermoja raastavia. Suomessa voisin asua omassa kaksiossani rauhassa, josta täällä voin vain unelmoida. Onhan Brysselissä asumisessa hetkensä. Kävelin tänään lämpimässä auringon paisteessa keskustaan kiertelemään alennusmyynneissä. Harvassa kaupungissa on yhtä hulvattomasti sekaisin uusia betonirakennuksia ja satoja vuosia vanhoja taloja. Edessä voi olla mitä kammottavin 70-luvun elementtirakennelma ja seuraavan kulman takana kaunis puisto tai upeasti koristeltu vanha julkisivu. Tämän vuoksi koitan hieman kierrellä tuttujen katujen ja reittien ulkopuolella, jotta löytäisin näitä kauniita paikkoja.

Mikään tässä kaupungissa ei piristä minua niin kuin kauniin näköalan löytäminen. Lähes joka kerta palatessani keskustasta kotiin kävelen Mont des artsin portaita ylös ja sangen monesti olen pysähtynyt ottamaan kuvia tästä samasta paikasta. Erityisesti nyt kun pienen puiston kukat kukkivat, minusta on mukava pysähtyä hetkeksi nauttimaan Brysselin kauniista puolista. Tänään ostin myös tuoreen vohvelin, joita usein myydään pienessä kioskissa mäen päällä. Pitäisi varmasti etsiä ahkerammin lisää tällaisia kauniita paikkoja Brysselistä ja käydä niissä aina kun kaupunkin nuhjuisuus ja asioiden toimimattomuus alkaa hermostuttaa. Ainakin puistoista täällä pidetään hyvää huolta.

Lisäksi kaikista hetkittäisistä epäilyksistä huolimatta tuntuu myös mukavalta, että tiedän asuvani samassa osoitteessa koko loppu vuoden ja työskenteleväni nykyisessä työpaikassakin luultavasti marraskuun loppuun. Vaihtelu on mukavaa, mutta rajansa kaikella. En usko, että moni muu olisi kyennyt samalla vauhdilla muuttamaan paikasta toiseen ja vaihtamaan vielä työpaikkaa lähes yhtä usein.