Vuosipäivä lähenee

Suomen edustusto

Facebookissa oli tänään ilmoitus, että sain vuosi sitten tietää saaneeni harjoittelupaikan Brysselistä. Sillä tiellä olen edelleen. Lähdin viime vuonna joulukuun alussa Brysseliin ja Turun ja Varsinais-Suomen Eurooppatoimistolla vietettyn kevään jälkeen pääsin puoleksi vuodeksi työkokeiluun Suomen pysyvään edustustoon EUssa (tuttavallisemmin EUE). Nyt tämäkin työpätkä on melkein ohi. Viimeisiä viikkoja viedään.Olen hakenut täältä töitä ja minulla on muutama työhaastattelu tiedossa. Toivon ennen kuun loppua tietäväni jäänkö tänne vai en.

En edelleenkään ole ihastunut Brysseliin. Mielestäni kaupunki on harmaa ja ankea, kaupungilta puuttuu sielu. Kaikki tuntemani ihmiset tuntuvat olevan täällä vain läpikulkumatkalla. Rakennukset rapistuvat hiljalleen ja kaikki korjataan vähän sinne päin. Mutta siitä huolimatta täällä on paljon paikkoja,

Villo! asema

jotka tuntuvat omilta. Lisäksi minulla on täällä oma sosiaalinen verkostoni, ystäväni Brysselissä ja host perheeni Liegessä. Olen tuntenut perheeni jo 13 vuoden ajan. Heidän luonaan tunnen olevani kotonani, sillä minua kohdellaan kuin perheen jäsentä. Voin kävellä kotona pyjama päällä ja autan kuorimaan perunoita käydessäni kylässä. Viime viikonloppuna veimme yhdessä pyhäin päivän kunniaksi kukkia haudoille.

Park Leopold

Park Leopold

Brysselissäkin olen päässyt sisään tavalliseen elämään. Käyn kahdesti viikossa hollannin tunneilla ja minulla on hyvänpäivän tuttuja kuntosalilla. Olen nauttinut kovasti hollannin tunneista. On ollut nautinnollista oppia uutta ja toteuttaa pitkäaikainen toiveeni oppia myös hollantia. Olisin halunnut opiskella hollantia jo ollessani täällä vaihto-oppilaana 13 vuotta sitten ja ajatus on pyörinyt päässäni siitä lähtien. On lisäksi ollut virkistävää tavata muitakin kun suomalaisia. Kurssikaverini ovat ympäri maailmaa ja kun viettää heidän kanssaan kuusi tuntia viikossa, sitä oppii pikkuhiljaa tuntemaan heidät. Oikein harmittaa, että kurssi päättyy marraskuun lopussa. Iso osa haluaa jatkaa kielen opiskelua ja minäkin jatkan, mikäli vain jään tänne. Toivottavasti ainakin osa kurssikavereistani jatkaisi kanssani samalla kurssilla.

Euroopan neuvoston rakennus

Täällä on hieman haastavaa pyöräillä, vaikka autot antavatkin hyvin tilaa. Liikennettä on paljon, kadut ovat kapeita ja huonossa kunnossa. Olen kuitenkin oppinut rohkeammaksi ja ottamaan tilani. Erityisesti olen oppinut elehtimään närkästyneesti, mikäli autoilijat loukkaavat tilaani. Ajavat valoissa polkupyörille merkitylle alueelle tai eivät anna ruuhkassa seisoessaan riittävästi tilaa, jotta pyörällä pääsisi ohitse. Kummasti liikenteessä saa tilaa kun vain röyhkeästi sitä ottaa. Näytän varmasti hullulta, kun palaan takaisin Suomeen ja huidon vihaisesti autoille, jotka eivät anna tilaa jalankulkijoille tai pyöräilijöille.

Nobel palkinto

Haluaisin mielelläni ajaa omalla pyörälläni täällä, mutta en saisi sitä suojaan minnekään. Olen siis käyttänyt kaupunkipyöriä. Aamulla pääseen mukavasti ajelemaan alamäkeen lähes koko matkan töihin. Tilasin kesällä Villo!-kortin, jolla voin käyttää pyöriä rajattomasti. Yhtiöllä oli kesällä  tarjous ja ensimmäisen puoli vuotta pyöriä sai käyttää ilmaiseksi. Sen jälkeen käyttö maksaa reilut 30€ vuodessa. Niinä aamuina kuten tänään kun pyöriä ei ole lähimmällä asemalla, kävelen töihin. Kävellessäni teen pienen kierron Park Leopold puiston läpi. Puiston läpi kävely virkistää, sillä pääsen edes hetkeksi pois autojen pakokaasuista.

Olen käyttänyt paljon työaikaa istuen erilaisissa kokouksissa ja tapahtumissa erityisesti Euroopan neuvoston rakennuksessa. Rakennuksen aulassa on EU:n saama Nobelin rauhanpalkinto.

Mont des Arts

Töissä mahtavanta ovat olleet työkaverini, jotka ovat ottaneet minut mukaan kokouksiinsa ja antaneet minun kirjoittaa ainakin raportin rungon. Meillä on lisäksi kerran viikossa Fika kluben, jota vetävät Ahvenanmaan edustajat. Rupattelemme niitä näitä tunnin verran ruotsiksi. Vaikka ruotsini ei olekaan huipputerässä, on mukavaa saada yrittää puhua ruotsia edes silloin tällöin.

Grand-Place illalla

Työpäivän jälkeen olen nyt syksyn ajan käynyt tiistaisin ja torstaisin hollannin tunneilla ja keskiviikkoisin tankotanssitunneilla. Hollannin tunneille pääsee mukavasti myös kaupunkipyörillä. Sen sijaan, että istuisin ruuhkametrossa ajan mieluummin pyörällä keskustaan. Raittiista ilmasta on turha puhua, mutta ainakin saan vähän liikuntaa. Palatessani kotiin tunneilta kävelen usein miten Grand-Placen kautta. Nyt kun illat ovat pimenneet aukio on valaistu kauniisti. En usko koskaan kyllästyväni näkyyn. Ihailen näkymää usein vielä ylempää Mont des Artsin laelta.

Vaikka en pidäkään kaupungista nautin siitä, että olen löytänyt omat kulmani ja lempi paikkani. On varmasti haikeaa lähteä täältä, kun se aika tulee.