Etelä-Koreaan

Kävelypolku hostellin lähellä

Täällä sitä ollaan Soulin miljoonakaupungin humussa, tai no oikeammin ehkä rauhassa. Ollakseen lähellä miljoonakaupungin keskustaa hostellini sijaitsee hyvin hiljaisen pikkukadun varrella. Liikenteen melua tuskin kuulee.

Changdeokgung palatsi

Huomasin jo tänne lähtiessäni, että olin todella uupunut kevään kiireiden vuoksi. Olen Suomeen palattuani tehnyt kahta osa-aikaista työtä ja sen päälle lähes täysipäiväisesti koulua. Viimeinen viikko ennen tänne lähtöä tuntui kuin olisin ollut unissakävelijä. Harvoin olen lähtenyt matkoille näin väsyneenä. Saapuessani hostellille lentoni jälkeen lauantaiaamuna jaksoin hädin tuskin pitää silmiäni auki. Hirvittää sanoakin, että nukuin kolme ensimmäistä päivää tästä matkastani. Olisi varmasti pitänyt levätä jo Suomessa ennen tänne lähtöä.

Changdeokgung palatsi

Jaksoin ensimmäisinä päivinä raahautua pienille kävelylenkeille lähikortteleihin ja hostellin lähellä olevalle kävelypolulle, mutta sen kauemmas en jaksanut lähteä. Onnekseni saman kadun varrella oli taivaallisen hyvä japanilainen ravintola. Vaikka Etelä-Koreassa olenkin, en voinut vastustaa houkutusta saada muutakin japanilaista ruokaa kuin kuivahtanutta sushia. Joten olen nyt kahtena iltana istunut onnellisena syömässä udon-nuudeli keittoa omistaja pariskunnan valvovien silmien alla.

Eilen olin jo selkeästi saanut pahimman univelkani ja uupumukseni kuitattua ja olen nyt innokkaasti seikkaillut Soulissa. Tapani mukaan en tosin ole juuri löytänyt sinne minne olen ollut menossa, mutta eipä se niin tärkeää ole. En kuitenkaan tunne kaupunkia, joten jokainen uusi kulma tarjoaa jotain mielenkiintoista nähtävää.

Changdeokgung palatsi

Kirsikankukkia kadun varrella

Ajattelin eilen aloittaa rauhallisesti ja katsella hieman ostoskatuja ja istuskella kahviloissa. Sen sijaan päädyin löytämään palatsialueen nimeltä Changdeokgung, joka on kuulemma Unescon maailmanperintökohde. Kiersin vain palatsialueen, sillä ilmeisesti puutarha-alueen liput olivat siltä päivältä jo myyty loppuun. Palatsialue oli itsesäänkin hieno, joten en jäänyt harmittelemaan, etten päässyt salaiseen puutarhaan. Onnekseni satuin astumaan sisälle juuri, kun palatsialueen opastus oli alkamassa. En tiennyt kohteesta mitään, joten oppaan selostukset auttoivat ymmärtämään, mitä katselin. Kiersin palatsia ensimmäisen tunnin oppaan seurassa, minkä jälkeen vaeltelin vielä jonkin aikaa yksikseni nauttien tunnelmasta. Tämän jälkeen toki istuin pitkään kahvilassa ennen kuin jatkoin matkaani katselemaan pikku putiikkeja ja muita kahviloita.

Tänään palasin samoille suunnille etsimään eilen löytämättä jäänyttä kauppakatua. Tänään olin tsempannut sen verran, että malton metroasemalla lukea lähialueen karttaa riittävän pitkään lähteäkseni oikeaan suuntaan uloskäynniltä. Insadongin alue oli yllättävän viihtyisä, turistirihkaman seassa oli useita kauppoja, jotka myivät käsitöitä ja muita itsetehtyjä tuotteita. Lisäksi siellä oli paljon ravintoloita. Jollen löydä pieniä tuliaisia mistään muualta tiedän nyt minne palata viimeisenä päivänä.

Insadongin ostosalueelta

Näin ensimmäisien päivien jälkeen voin sanoa, että pidän Soulin tunnelmasta. Toki hostellini on nuorekkaalla alueella, jossa asuu paljon opiskelijoita ja joka kadunkulmalla on viihtyisän näköisiä kahviloita ja ravintoloita. Lisäksi varmasti auttaa, että aurinko on paistanut ja tuulensuojassa on ollut todella lämmin.Toisaalta se vähä, mitä kaupungista olen nyt nähnyt on ollut viehättävää. Ruoka on ollut hyvää ja ihmiset todella ystävällisiä, vaikkei meillä aina ole ollut yhteistä kieltä. Jo nyt voin sanoa, että palaan varmasti uudelleenkin Etelä-Koreaan, sillä tällä reissulla taidan viettää lähes kaiken aikani täällä Soulissa.