Tuparit osa... no, kuka niitä laskee

Uuden asuntoni parhaita puolia on toimiva uuni, edellisessä Brysselin kämpässäni oli kaasu-uuni, enkä koko vuoden aikana saanut riittävää tuntumaa, jotta olisin uskaltanut leipoa. En ollut aikoihin leiponut mitään ja olin jo unohtanut, miten paljon pidän leipomisesta. Kävi mielessä, että pitäisi hakea leipomistarvikkeeni Turun kämpästäni jahka seuraavan kerran olen kaupungissa. Oli ihanan rentouttavaa leipoa, jahka olin selvinnyt hermoja raastavasta kauppareissusta.

Minulla oli tietenkin suomalainen resepti, jonka pohjalta leivoin. En ollut edes ajatellut, että osaa aineista olisi vaikea löytää kaupasta. Kardemumman puutteeseen olin jo varautunut, mutta yllätyin ettei lähikaupassani ollut ollenkaan ananasmurskaa. Noh, ananassiivut saa pieniksi myös veitsellä. Olen joskus Suomessa pähkäillyt amerikkalaisten reseptien kanssa, joissa iso osa aineista on valmiita sekotuksia kuten säilöttyä kurpitsapain täytettä tai valmiita taikinapohjia. Täällä jouduin tutkailemaa  jauhopusseja löytääkseni vehnäjauhoja, joissa ei olisi kohotusaineita.

Vietin lähimarketissani yli tunnin etsien porkkanakakkuun tarvitsemiani aineksia. Tuntui hullulta kiertää samaa kauppaa ympäri ja ympäri. Onneksi löysin lähes kaiken tarvitsemani. Leivoin tupareihini niin suuren kakun, jotta sitä varmasti jäisi yli. Näin voin nauttia kakkua pitkin tätä viikkoa.

Oli myös hauskaa järjestää tuparit pitkästä aikaa. Olen muuttanut usein, mutta viimeiset asuntoni ovat olleet pieniä kimppakämppiä. Joten nyt, kun minulla kerrankin on tilaa kutsua ihmisiä kylään, oli pakko järjestää tuparit. Oli mukavaa nähdä Brysselin kavereitani ja ainahan on mukavaa kuulla, miten innoissaan ystävänikin olivat asunnostani. Minusta on mukavaa järjestää juhlia ja oli hauskaa nähdä, miten ystäväni tutustuivat toisiinsa. Ainakin minulla oli todella hauska ilta. Tässä alla videoesittely asunnostani, jotta tekin voitte ihailla sitä. Niinkuin siitä huomaa, tänne mahtuu hyvin kylään. :)