Lontoo vs. Pariisi osa II

Louvren pyramidi

Joten viikon sisään kävin sekä Lontoossa että Pariisissa. Lontoon reissu oli suunniteltu matka, sillä halusin hyödyntää Lontoon näppärää junayhteyttä. Pariisin matka sen sijaan oli hetken mielenjohde. Näin Facebookissa, että Uuden-Seelannin aikainen ystäväni oli tulossa Eurooppaan lomalle. Emme olleet nähneet sen jälkeen, kun lähdin Uudesta-Seelannista. Ystäväni on Chilestä, ja sinne on melkoinen matka. Joten nyt kun hän oli tulossa Eurooppaan kysyin, miten pitkään hän on täällä ja millainen matkasuunnitelma hänellä oli. Hän oli tulossa Pariisiin muutamaksi päiväksi, ja koska Brysselistä pääsee helpommin Pariisiin kuin Santiago de Chileen, pyysin päivän vapaaksi. En vieläkään aina käsitä, miten helppoa täältä on matkustaa muualle. Onnekseni Pariisiin pääsee myös halvalla luotijunalla, joten liput eivät olleet hurjan hintaisia vaikka ostin ne vasta muutama viikko sitten. Samalla matkalla näin myös Pariisissa asuvaa ystävääni, jota en ollut nähnyt hetkeen.

Sacre coeur

Bryssel on jo Suomen säälittäviin kaupunkeihin verrattuna suurkaupunki, mutta Pariisi on täysin eri koko luokkaa. Nousin junasta pahimpaan ruuhka-aikaan ja olin jäädä ihmisten jalkohin. Minun piti päästä Paris-Nord asemalta oikealle lähijuna-asemalle. Yhden pysäkin välin matkustaminen ei kuulosta kovin kummoiselta suoritukselta, mutta ruuhka-aika helteisessä kaupungissa... hyh. Katsoin parhaaksi odottaa tyhjempää junaa kuin änkeä täpötäyteen metroon. Laitureilla oli saattajia varmistamassa, että metrojunien ovet menivät kiinni, joten en ollut täysin yksin matkustamassa. Sama tilanne iski vastaan lähijuna-asemalla. Ystäväni oli pyytänyt minua tapaamaan hänet junalaiturilla, jossa parveili tuhansittain ihmisiä. Koitapa siinä löytää massaan sulautuvaa ystävääni. Kun vihdoin löysimme toisemme oli edessä vielä kolmen vartin matka lähijunassa Pariisin metropolialueen laitamille. Ystäväni oli luvannut, että näimme hänen ystäviään illalla. He olivat kaikki käyneet luonani Suomessa muutamia vuosia takaperin ja halusivat nähdä minut. Oli hauskaa nähdä heitäkin pitkästä aikaa.

Pariisi Montemartrelta katsottuna

Seuraavana päivänä näin chileläistä ystävääni. Miten mahtavaa on sopia tapaaminen Louvren pyramidille, ei ihan jokapäiväinen tapaamispaikka minullekaan. Emme olleen nähneet sitten joulukuun 2010, jolloin lähdin Uudesta-Seelannista. Upeaa päivittää kuulumisia usean vuoden jälkeen Pariisissa. Olin ajatellut jo pitkään matkustavani Chileen, mutta se on kaukana ja kalliin matkan päässä.  Ystäväni on yksi monista matkailijoista, jotka haluavat nähdä kaiken yhdellä matkalla. Hän oli käytännössä kiertänyt kaikki Pariisin suurimman maamerkit edellisenä päivänä. Onnekseni hän ei ollut vielä käynyt Montmartressa, joten ehdotin hänelle, että suuntaisimme sinne. Kävelimme kaupungin halki katsomaan Sacre Coeur kirkkoa ja Montmarten latinalaiskortteleita. Sää ei ollut paras mahdollinen, mutta kukkulan päältä näki hienosti, miten saderintamat ylittivät Pariisin. Montmartre on yksi lempi paikoitani Pariisissa

Junassa matkalla takaisin, mietin miten hienoa asua kaupungissa, josta pääsee näin helposti matkustamaan ympäri Eurooppaa. Erään työkaverini mielestä Brysselin paras piirre on, että täältä pääsee nopeasti ja helposti muualle. Itsekin nautin tästä matkailun helppoudesta suunnattomasti. Tänä kesänä ei ole montaa viikonloppua, jolloin olisin Brysselissä. Ja tähän Lontoo vs. Pariisi vertailuun. Ei ole Lontoon voittanutta. Minusta Pariisi on hurjan kaunis kaupunki, mutta se ei herätä samanlaisia tunteita kuin Lontoo. Pariisissa on paljon kauniita paikkoja ja vaikka mitä nähtävä, mutta nautin Lontoon tunnelmasta enemmän. Lisäksi joka kerta joudun jotenkin ranskalaisten tylyttämäksi Pariisissa. Lontoossa niin ei käy yhtä usein. Jotenkin koen oloni kotoisammaksi Lontoossa. Voin hyvin nähdä asuvani siellä, mutten Pariisissa.