Viikonloppu Pariisissa

Sacre Coeur

En tiedä monettako kertaa olin Pariisissa, mutta ainahan sitä on mukavaa käydä kavereitaan moikkaamassa. Pariisi ei vain ole heinäkuussa parhaimmillaan. Kaikkiin kiinnostaviin paikkoihin on hurjat jonot ja paikalliset tuntuvat olevan poikkeuksellisen ärtyneitä turisteista. Toisaalta tähän viikonloppuun sattui sekä kansallispäivä, että Ranskan jalkapallojoukkueen maailmanmestaruus, joten juhlia ei ainakaan puuttunut.


Ystäväni asuu aivan Disneylandin kupeessa, mikä on varmasti Pariisin hinnoilla järkevää. Toisaalta en tiedä jaksaisinko itse istua lähijunassa lähes kahta tuntia päivittäin matkalla töihin. Toki suurkaupungissa vajaan tunnin työmatka ei ole mahdoton. Olen vain onnistunut hemmottelemaan itseäni asumalla Lontoossa ihan työpaikkani vieressä. Miljoonakaupungissa kymmenen minuutin kävelymatka töihin on melkoista luksusta. En ehkä enää osaisi asua pikkukaupungissa, mille Turkukin alkaa jo tuntua, mutta toisaalta Lontoon tai Pariisin kaltaisessa kaupungissa eläminenkin saattaisi pidemmän päälle tuntua ahdistavalta. Erityisesti kallis asuminen ja pitkät työmatkat alkaisivat varmasti jossain kohtaa tympiä. Keskustelin ystäväni kanssa Pariisin asuntojen hinnoista ja Lontoon jälkeen kaupunki vaikutti lähes edulliselta tai ei ainakaan yhtä pöyristyttävän kalliilta kuin Lontoo. Mutta, mutta. Pidän Lontoosta kaupunkina paljon enemmän kuin Pariisista. Ehkä suomalaisena nautin brittien kohteliaisuudesta ja järjestelmällisyydestä, kaupungin tunnelma on miellyttävämpi.

Musée d'Orsay

Lontoosta pääsee Pariisiin junalla kahdessa tunnissa. Kätevää ja nopeaa. Myös paljon helpompaa kuin lentäen. Asemalla pitää toki olla hyvissä ajoin ennen junan lähtöä, jotta pääsee passintarkastuksesta ajallaan läpi, mutta muutoin Eurostar junalla on todella vaivatonta matkustaa. Menen myös tänä viikonloppuna junalla Brysseliin. Pitää nyt ottaa kaikki ilo irti, kun ulkomaille pääsee lentämättä. Jos palaan syksyllä Suomeen kaikkialle on taas lennettävä, mikäli halajaa helposti ja nopeasti ulkomaille (muuallekin kuin Tallinnaan).


Olin tällä kertaa päättänyt nähdä myös jotain nähtävyyksiä. Olen viime vuosina käynyt usein Pariisissa, mutta koska ystäväni asuu niin kaukana keskustasta, tilanne on sama kuin jos majoittuisin jossain Kirkkonummen perukoilla ja sanoisin olevani Helsingissä. Ei se tee ystäväni tapaamisesta vähemmän hauskaa, mutta en ehkä saa Pariisin vierailusta kaikkea irti. Nauttiakseni itse kaupungista pitäisi ehkä kerrankin majoittua keskustassa muutama yö ja kierrellä kunnolla nähtävyyksiä.

Musée d'Orsay

Toki tällä kertaa tein parhaani nähdäkseni edes jotain uutta. En ole juurikaan käynyt Pariisin museoissa Louvrea lukuunottamatta, joten vuorossa oli Pariisin toiseksi vierailluin museo Musée d'Orsay. Vaikken hurjasti maalauksien päälle ymmärräkää, museo oli hieno. Vanhaan rautatieasemaan rakennettu näyttelytila oli vaikuttava. Oli upeaa nähdä tauluja, joita on nähnyt vain kuvissa. Yllätyksekseni yhden tauluista olin nähny viime vuonna tai edellisenä näyttelyssä Liegessä. (Olen muutaman viime vuoden aikana kiertänyt varmasti enemmän museoita kuin koko aikuisiälläni yhteensä.) Koska oli perjantai ihmettelin, miten museo oli niin tyhjä kunnes tulin huoneeseen, jossa olivat museon kokoelman tunnetuimmat taulut. Kuikuilin muiden päiden ylitse maalauksia, joista monet olivat tuttuja kirjojen sivuilta.

Montmartre

Lauantain vietin ystäväni ja hänen kavereidensa seurassa juhlistamassa Ranskan kansallispäivää. Olisi ollut upeaa nähdä ilotulitus Eiffel tornin lähellä, mutta sen ehtii toisella kertaa. Ehkä tulevana lauantaina näen Brysselissä Belgian kansallispäivän ilotulituksen.


Sunnuntaina kiersin Pariisia lähes koko päivän. Olin netistä löytänyt useammankin opastetun kävelykierroksen ja päätin osallistua niistä kahdelle. Kaupunki oli aamusta alkaen täynnä jalkapallofaneja, jotka odottivat pelin alkua malttamattomina. Ensimmäinen kierros oli Montmartren opastettu kävelykierros. Pidin siitä kovasti, sillä en ollut ennen kiertänyt Montmartrea oppaan johdolla. Olin toki ollut siellä useampaan kertaan, mutta oli todella mielenkiintoista kuulla kaupunginosan historiaa ja nähdä rakennuksia, jossa kuulusia maalareita on asunut. Toinen kierros oli keskustan maamerkit kierros, joka alkoi Pariisin Oopperalta ja päättyi Les Tuileries puutarhaan. Olin ollut vastaavalla kierroksella vuosia aikasemmin,  mutta opas vei meitä myös paikkoihin, joissa en ollut ennen käynyt. Lisäksi kierrosten välissä oli juuri sopivasti aikaa käydä katsomassa Galeries Lafayetten upeaa rakennusta. Sielläkään en ollut käynyt aikaisemmin.

Galeries Lafayette

Ehdin keskustasta juuri ajoissa takaisin nähdäkseni koko jalkapallon MM-finaalin. Katsoimme pelin kaverini luona ja pelin jälkeen hänen ystävänsä poimivat meidät kyytiin ja lähdimme kiertelemään ja katsomaan juhlivaa kaupunkia. Lauantainen kansallispäivä oli suorastaan rauhallinen jalkapallomestaruuden juhlintaan verrattuna. Autoilijat tööttäilivät ja useissa autoissa matkustajat roikkuivat ulkona ikkunoista ja heiluttivat lippuja. Musiikki raikasi ja ihmiset polttivat soihtuja. Kaunis ilma vielä suosi ulkona juhlimista, joten siitä todella otettiin kaikki irti. Mikä kaaos. Olin myös iloinen, että paluulippuni oli maanantaiaamuksi eikä sunnuntai-illaksi, sillä en tiedä olisinko edes päässyt keskustaan juna-asemalle asti. Kadut olivat tukossa eikä kaikkia julkisen liikenteen vuoroja ajettu voitonjuhlinnan vuoksi. Hauskaahan sitä oli vierestä seurata, kun ihmiset ottivat voitosta kaiken irti. Olisi ollut sääli lähteä kesken juhlinnan takaisin Englantiin, joka oli juuri lauantaina hävinnyt pronssipelin. Tunnelma ei varmasti olisi ollut yhtä riehakas.