Loppukiri

Tämänkertainen Lontoon aikani lähestyy loppuaan, joten paras alkaa miettiä, mitä kaikkea haluasin täällä vielä tehdä. Onneksi muutama kaveri on vielä tulossa kylään, joten voin heidän kanssaan kiertää esimerkiksi museoita joita en ole vielä nähnyt. Koska pidän listojen teosta taidan tehdä listauksen asioista, jotka haluaisin vielä tehdä ennen kuin muutan Lontoosta. Toki pääseehän tänne aina takaisin, mutta kun täällä nyt kerran on paikanpäällä, miksi en nyt hyödyntäisi sitä.

Näkymä Emirates Air Linelta

Viime viikonloppuna ystäväni tuli käymään Hollannista. Koko kesä on ollut uskomattoman kaunis ja aurinkoinen ja kuinka ollakkaan viime viikonloppu oli kylmä ja sateinen. Onneksi ei sentään satanut koko aikaa, mutta olisi sää voinut parempikin olla. Toisaalta pääsin ensimmäistä kertaa tänä kesänä käyttämään kumisaappaitani. Otin saappaat mukaan, sillä edellisillä kerroilla, kun olen ollut Englannissa pidemmän aikaa kesällä, säät eivät todellakaan ole suosineet. 2007 oli sateisin tilastoitu kesä Englannissa eikä 2009 ollut sekään kovin kaksinen. Joten rehellisesti en ollut varautunut ollenkaan siihen, että täällä voisi olla viikko tolkulla yhtä kuuma kuin Etelä-Euroopassa.

National Gallery

Lauantaina menimme Greenwichiin, josta on edelleen kauniit näkymät Lontooseen. Kiersimme myös markkinoilla ja ostin muutamia tuliaisia ja ison kasan fudgea, englantilaista toffeeta, jonka aion syödä ihan itse. Kun kerran olimme sillä suunnalla kävelimme Emirates air linelle, Thames yli vievälle köysiradalle. Alue ei ollut viehättävämpiä Lontoossa, mutta näkymä joen yllä oli silti hieno. Erityisen hyvin näkyi Canary wharfin alue uusine pilvenpiirtäjineen. Jotenkin pidän Greenwichin ja keskustan väliin jäävästä vanhasta satama-alueesta, sillä alue on mielenkiintoinen sekoitus uutta ja vanhaa. Alueella on edelleen vanhoja tiilitaloja, mutta siellä on myös uusia pilvenpiirtäjiä ja vierasvenesatamia. Tarvitsee ehkä joskus jäädä jollekin pysäkille matkan varrella ja katsella ympärilleen tarkemmin. Mukavaa, että ystäväni ehdotti, että menisimme köysiradalle, sillä olen miettinyt sitä jo pitkän aikaa, mutta koska sinne on niin pitkä matka ei ole tullut lähdettyä vain muutaman minuutin joen ylitystä varten.

Monet, Irises

Sunnuntaina kävimme aamulla Sky Gardenissa pilvenpiirtäjän huipulla, cityn alueella. Harmi, että vettä satoi kaataen ja vielä tuuli kovasti, sillä harmaalla säällä Lontoo ei näkynyt kovin hyvin. Mutta näimme sentään jotain ja jo pelkkä vierailu 35 kerrokseen on aina eksoottista. Iltapäivän vietimme National Gallery taidemuseossa, jossa olisi varmasti saanut käytettyä useamman päivän, jos sille tuulelle olisi sattunut. Kuten moni muukin Lontoon museoista National Gallery on todella vaikuttava, rakennus itsessään on mahtipontinen ja museon näyttely on lähes uuvuttavan suuri. Pakko toki myöntää, että alan pikkuhiljaa lämmetä taidemuseoille, erityisesti tällaisille klassisille taidemuseoille, joissa on esillä tauluja joita olen nähnyt aiemmin kuvissa ja joissa museorakennuksetkin herättävät ihailua. Otin pitkästä aikaa jopa kuvan taulusta, sillä pidin siitä niin kovasti.

Cream tea

Museon jälkeen kävimme iltapäiväteellä Sohossa. Perinteinen cream tea ei jätä koskaan kylmäksi. Iso pannu teetä ja skonsseja kerman ja mansikkahillon kera. Aivan loistava päätös sateiselle iltapäivälle. Olin itsekin jo kaivannut skonsseja. Olen viimeksi syönyt niitä näin fiinisti hillon ja kerman kanssa useita vuosia sitten. Joten jo oli korkea aikakin. Kahvila oli lisäksi todella söpö ja tunnelmallinen ja teetä oli riittävästi, jopa minulle.